Elena
Joel Haahtelan Elena on vahva, arvoituksellinen ja herkkä kertomus kaipuusta. Se oli luonnollinen jatkumo Arne Nevanlinnan Marielle, hyvä kun luin ne näin lähekkäin. Haahtelan kieli on kaunista, lyhyinä lauseinakin ilmavaa ja keveää, ei ollenkaan kuristavan napakkaa. Mutta kaipuu, kirjaa lukiessa se kasvaa.
“Puutarhassa on yksi kohta, johon aurinko ei ylety. Istun siinä koko päivän ja mietin huomista päivää, lähtöä. Haluaisin olla jo matkalla. Jan kirjoitti tulevansa asemalle vastaan. Siitä on rantaan kolmekymmentä kilometriä ja mitä lähemmäs tulee merta, sitä avarammaksi kaikki muuttuu. Ei ole kaupunkia, ei kätkettyjä pihoja, ei tiettyjä reittejä mitä pitää kulkea. Ei tarvitse varoa autoja, eikä miehiä, joilla on taskuissa veitset.
Kun illalla on viileämpää, kävelen Elenan talon edustalle. Valaistut ikkunat tekevät seinään ornamentin, joka tuo mieleen tähtitaivaan. Hänen ikkunansa on pimeä. Istun hetkeksi penkille ja hengitän yöilmaa. Tuuli saa housunlahkeet lepattamaan. Kello on puoli kymmenen, eikä kadulla liiku mikään. Ei kukaan, ei mikään, tämä kaupunki lannistaa minut. Suljen silmäni ja ajatuksissani olen poissa, kaukana hänen luonaan.”
- Joel Haahtela, Elena, s. 62-63 (Otava 2003, 2.p.)
JK. Viides rooli kirjoittaa blogilistasta tärkeää - Kuka omistaa blogisi?
Minäkin poistuin perinjuurin omituiseksi muuttuneelta listalta. Tämä blogihan ei siellä kauaa ehtinyt olla - toivottavasti poukkoiluni ei aiheuttanut lukijoilleni harmia.
Katja replied:
Elena on minustakin ihana. Kuulas, ulkoisesti hämäävän kevyt, mutta kuitenkin niin syvä. Ja se kaipaus. Se osui jonnekin niin omimpaani. Onnekas mieehsi, kun löysi kirjan omaksi. Minäkin olen sitä iät ajat metsästänyt.
Kiitokset myös blogilistamaininnasta. Kävin poistamassa minäkin omani listalta.
P.S. Olen ihaillut uutta kotianne. Ihanaa keväthyrinää!
toukokuu 13, 2008 at 10:27 am. Permalinkki.
haavetar replied:
Kiitos kommentistasi, Katja! Se keveys on tosiaan ulkoista ja hämäävää, tarinan edetessä syvyys paljastuu ja alkukin näyttäytyy toisin. Lukijalta ei kuitenkaan vedetä mattoa alta, se paljastuminen on nimenomaan syvenemistä.
Mies on kirjahankinnoissa aika tonttu. Usein sitten toivon häneltä sellaisia vanhempia, joita en itse saa hankittua… Pistän korvan taakse - jos tulee toinen kappale vastaan, niin otan heti yhteyttä. Haahtelan lukemisesta saan puolestani kiittää Sinua ja blogiasi!
Katsoin blogilistan kehityskanavaa. Siellä nyt ylläpito puhuu niin, että “sisällöt” ja “data” erotetaan, mutta käytännössähän ne ovat samaa… Mahdollisesti luovuttamansa data on tekijälleen (ja kaikille älyllisille) sisältöä.
Uusi koti on Iloa. :) Ihania keväthyrinöitä sinnekin!
toukokuu 13, 2008 at 11:03 am. Permalinkki.
Liisa replied:
Vihdoin ehdin lukemaan muuttotohinoistasi!
Kauniita värejä, taivaallisen sinistä Olisin mieluusti poikennut baarissasi myös. Elena on minulle vieras. Jospa tulisi aikaa/voimia jaksaa keskittyä pitempiin lukuhetkiin. Nyt on niin pakahduttavan täyttä kaikin puolin.
Ja nyt menen käymään siellä blogilistalla minäkin.
Jaksamista muuttopuuhiin ja helliä jäähyväisiä entiselle kodille!
toukokuu 13, 2008 at 2:41 pm. Permalinkki.
haavetar replied:
Kiitos Liisa! Suosittelen kirjaa, uskon sen olevan hyvä lukukokemus heti kun ehdit ja jaksat.
Blogilistan oikeuksia oli täsmennetty ja oikaistu oikeaan suuntaan. En halua kuitenkaan olla osa sitä sählinkiä, mainosrahojen ehdoilla kun menevät.
Pian taas mennään kukka- ja kippokuorman kanssa maalaamaan. - Heti kun mies kotiutuu kaupan kautta.
Helliviä tuulensipaisuja, sykähdyttäviä linnunlauluja ja huomiosi nappaavia luonnonihmeitä voimia vievän ja kiireen keskelle! *halaus*
toukokuu 13, 2008 at 4:19 pm. Permalinkki.